Paahdettua triathlonistia gondolien kaupungissa – Matias Warsta Challenge Venice 2018 -kilpailussa 3

IM Köpiksen pettymys motivoi uudestaan täysmatkalle

Erittäin lyhyen täysmatkan triathlonurani piti päättyä viime vuoden elokuussa Kööpenhaminan Ironmaniin. Kaksi vuotta sitten ensiyritykseni Tahkolla meni nappiin ja silloin syntyi idea, että haluan vielä käydä oikeassa Ironman-kilpailussa, tehdä hyvän ajan ja keskittyä sen jälkeen lyhyemmille matkoille. Köpiksessä homma levähti kuitenkin käsiin, kun ylipaino, liian agressiivinen pyöräilyasento, ”ahkera” lihashuolto ja betoniselle juoksualustalle turhan menevä kenkävalinta aiheuttivat juoksijanpolven maratonin 27k:n kohdalla. Aika jäi lopun könkkäämisen seurauksena heikoksi. Pian kisan jälkeen totesin, että eihän tuollaiseen voi lopettaa ja päätin lähteä vielä kolmannelle täyden matkan seikkailulle.

Aloitin valmistautumisen kisaan joulukuun ”leirillä” (perheen lomamatkalla) Cannesissa ja siellä sain heti kärkeen hyvän määrän pitkiä pyörälenkkejä. Koko kevään harjoittelu sujui hyvin: uinti koheni JäPyn perjantaitreeneissä ja sain tehtyä sekä pyörällä että juosten riittävän määrän pitkiä lenkkejä. Kaikki oli toukoon lopussa valmiina kisaan.

Venezian kisa käytiin sunnuntaina 3.6. Lomien säästämiseksi starttasin matkaan perjantaina 1.6. töiden jälkeen. Hotelli oli lähellä kenttää ja kun kamatkin tulivat hihnalle yllätyksellisellä ripeydellä, olin perillä noin aamuyhdeltä paikallista aikaa. Ei paha.

Aamulla kävin hoitamassa ilmoittautumisen: siellä naureskeltiin Sportti-passista ottamalleni screenshotille. En ainakaan heti keksinyt, miten Suomessa saisi kv-lisenssin nätisti tulostettua. Italiassa on kisoihin pakollinen lääkärintarkastus pl. kv-lisenssin haltijat, joten ilman paperia peli olisi ollut pelattu ennen alkamistaan.

Seuraavak