Kuopio triathlon 8.8.2015

Kuopiossa pidettiin triathlonin SM-kisat 8.8.2015. Tällä kertaa JäPyä oli edustamassa Marion Schenkenwein. Tässä Marionin kisaraportti Kuopiosta.

Kuopio Triathlon järjestettiin tänä vuonna 26. kerran. Kisajärjestelyt sujuivat varmalla otteella ja tänä kesänä erityisesti puhuttanut sääkin oli kilpailijoille suopea. Kallavesi tosin ei lämmöllä hemmotellut vaan oli raikkaat 17 astetta.

Matkoja oli tarjolla pikamatkasta perusmatkaan ja sarjoja kuntoilijoista joukkueviestiin sekä perusmatkan yleisten, nuorten ja ikäluokkien SM-sarjoihin. Itse osallistuin Kuopiossa elämäni toiselle triatlonille ja ensimmäiselle perusmatkalle.

Lähdöt jakaantuivat pitkin päivää siten, että ensimmäinen ryhmä starttasi aamukahdeksalta ja viimeinen iltapäivällä hiukan kahden jälkeen. Oma lähtöni oli juuri tuo myöhäisin lähtö. Harmillisesti kisainfo oli tuupattu pidettäväksi tuntia ennen starttia joten perusteellisempi verryttely jäi haaveeksi vain. Ehdin juuri ja juuri pulahtamaan rantavedessä, enempään ei aikaa jäänyt.

Edellisvuonna pikamatkan lähdössä koetusta hirmuisesta myllytyksestä viisastuneena hain startissa paikkani takavasemmalla. Sainkin tällä kertaa uida rauhassa lähes koko matkan. Aivot eivät jäätyneet, kukaan ei potkinut otsaan tai muksautellut kylkiluihin eikä hienoinen aallokkokaan haitannut menoa liiaksi - upeaa. Olisinpa vain harjoitellut enemmän avovedessä ja aallokossa suunnistamista kuten Juha oman raporttinsa vinkeissä toteaa. Näin taisi tulla mutkaa matkaan vähintäänkin riittävästi… Todella iso kiitos joka tapauksessa valmentajalle, vielä vuosi sitten en olisi uskonut edes jaksavani uida yhtäjaksoisesti 1,5 kilometriä ja nyt jopa nautin siitä..!

Kannustus oli vedestä noustesssa hirmuinen, niinpä vaihto sujui hymyssä suin. Jotenkin ihmeellisesti sain vaihtoon kulumaan kaksi minuuttia enemmän aikaa kuin kilpasiskoni - liekö ollut juuri tällä kohtaa se kuuluisa vääristymä aika-avaruusjatkumossa - Spock..!?

Pyöräilyreitti kuljettaa 10 km lenkkiä Kuopion keskustasta viehättävälle Saaristokadulle ja jolleivät mukulakiviosuudet olisi tasaisin väliajoin saaneet mehevää irvistystä naamalle, olisi matkalla saattanut päästä jopa jonkinasteiseen flow:hun. Pyöräilijoitä suhahteli ohi tasaiseen tahtiin mitä en sen enempää jäänyt ihmettelemään saatikka murehtimaan - tiesin varsin hyvin, ettei pyöräilyni ole mitään vauhdin hurmaa eikä reisilihasten riemukasta revitystä!