Psyykkisestä rasituksesta palautuu hitaammin kuin fyysisestä
Järvenpään Pyöräilijöiden järjestämä luento keräsi jälleen kokoushuoneellisen kuulijoita kun Sampsa Puttonen, joka on toiminut 25 vuotta tutkijana, puhui urheilijan ja kuntoilijan kuormituksesta ja palautumisesta. Hänen esitelmässään korostui monta tärkeää asiaa. Hän näki ennen kaikkea tärkeänä työn, vapaa-ajan ja harjoittelun kokonaiskuormituksen ymmärtämisen. Puttonen muistutti, että liikunnan harrastajat voivat tehdä asioita fiksummin, opettelemalla tunnistamaan, miten elimistö kuormittuu. Stressi vaikuttaa ihmisen päässä ja kehossa. Puttosen mukaan voimme hallita stressiä liikunnan avulla, mutta toisaalta liikunnasta ei saisi tulla liikaa stressiä. Niin työelämässä kuin liikunnan harrastamisessa on löydettävä kuormituksen oikea tasapaino. Miten sitten suojautua liialliselta kuormitukselta? Puttonen muistutti, että keho ei erittele, mistä kuormitus aiheutuu. Esimerkiksi työelämä vaikuttaa harjoittelun kuormittavuuteen. Niin työelämässä kuin liikunnassa jokainen on yksilö. Samassa tilanteessa ihmiset kuormittuvat ja reagoivat eri lailla. Puttosen mukaan voimme vaikuttaa siihen millä tavalla kykenemme säätelemään stressiä. Hän muistutti, että toisaalta stressireaktio auttaa vastaamaan uhkaan ja näin stressi lisää suorituskykyä. Ihmisen keholla on taipumus vastata haasteisiin lisäämällä stressihormonitoimintaa. Esimerkiksi kortisolin taso nousee. Pitkäaikaisen stressissä sama kortisoli saattaa aiheuttaa keskivartalon lihavuutta ja alttiutta sairauksille. Pitkään jatkuneella stressillä onkin yhteys ihmisen aivojen ja kehon terveyteen. Stressi vaikuttaa myös ihmisen muistiin esimerkiksi siten, että se heikentää opitun muistiin palauttamista ja voi heikentää myös vaativia työsuorituksia. Samalla stressi vaikuttaa heikentyneeseen uneen ja unen aikaiseen palautumiseen. Puttosen mukaan kroonisella stressillä ei ole myönteisiä vaikutuksia. Liikunnalla on torjuva vaikutus stressiin ja se vähentää sairauksien riskiä. Toisaalta raskas liikuntaa lisää akuutisti solustressiä, mutta liikunta myös uudistaa aivoja ja kehoa.
Oikealla ravitsemuksella on vaikutusta aivojen toimintakykyyn. Puttonen muistutti, että pohjoismainen ruokavalio on yhtä hyvä kuin ns. Välimeren ruokavalio. Hänen mukaan kannattaa syödä paljon marjoja ja hedelmiä. Eikä riitä, että kerran viikossa syö yhden hedelmän. Haitallisen kuormituksen estämiseksi Puttonen kertoi itse olevansa valmis muokkaamaan joustavasti omaa harjoitteluaan. Hän kokee, että harjoittelun tulee olla mieluisaa, että sitä jaksaa tehdä vuodesta toiseen. Ylikuormituksen tunnusmerkkeinä hän otti esille univaikeudet. Toisena mittarina hän mainitsi suorituskyvyn muutoksen tehon, sykkeen tai vauhdin suhteen. Kolmantena seikkana esille nousi se miten koemme eri asiat eli millainen ”fiilis” meillä. Viimeisenä Puttonen muistutti, ettei meidän aina kannata tuijottaa syke- ja muita mittareita vaan meidän tulisi oppia kuuntelemaan omaa kehoa ja mieltä. Tässä tehtävässä kerätystä datasta voi olla oma hyötynsä. Positiiviset tunteet suojaavat stressiltä. Ne alentavat stressihormonia ja lisäävät liikunta-aktiivisuutta. Puttosen korosti, että positiivisia tunteita kannattaa ruokkia. Hän toi esille muutamia stressinhallintakeinoja kuten progressiivisen rentouden käytön, mielikuvaharjoittelun ja välillä jopa irrottautumisen työstä ja harjoittelusta. Keskustelua herätti myös leposykkeen, sykevaihtelun ja ortostaattisen sykkeen seurannat. Puttonen muistutti, että liikkujalla tulee olla niissä mittauksissa lähtötiedot, jotta voi seurata kehitystä ja muutoksia.
JäPy kiittää Sampsaa arvokkaan tiedon jakamisesta ja kaikkia luennoille osallistuneita.
