JäPyn triathlonistit uivat Tuusulanjärven poikki yhdessä!

Idea pitkästä uintiharjoituksesta lähti jo kesän alussa, kun Järvenpään Uintiklubi teki oman pitkän uinnin pienellä porukalla Tervanokasta Halosenniemeen ja siitä Gustavelundiin. Alun perin oli meilläkin oli tarkoitus uida tämä sama uinti, mutta toisin päin ja poiketa matkan varrella Vanhankylän kartanolla. Lopulta päädyimme kuitenkin uimaan Halosenniemestä Vanhankylän kartanon laiturille (2200 m), jossa pieni huolto- ja juomatauko ja sieltä Tervanokan uimarannalle (1500 m). Yhteismatkaksi kertyisi n. 3700 m plus mutkat päälle.

Perjantaina sää oli aurinkoinen ja lähes tyyni – lähes täydelliset olosuhteet uintiin. Kävimme tarkistamassa päivällä tilanteen Halosenniemessä todetaksemme että järvi oli lähes peilityyni. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn ettei tuuli tästä ylly. Oli tulossa hieno ilta pitkälle uinnille, jota kaikki odottivat.

Yksitoista innokasta triathlonistia kokoontui lähtöpaikalle Tervanokan uimarannalle, josta uimarit kuljetettiin lähtöpaikalle Halosenniemeen. Sieltä lähdettiin uimaan kohti Vanhankylänniemeä, jossa olisi pieni huoltotauko. Pieni aallokko oli alkumatkasta, mutta sekään ei matkan tekoa haitannut. Aurinko paistoi ja nautimme luonnon rauhasta. Suunnistuksen ja suoraan uimisen merkitys kasvaa pitkillä matkoilla varsin oleelliseksi, eikä avovedessä ollut poijuja joiden mukaan voisi suunnistaa. Joku maamerkki oli otettava vastarannalta ja sitä kohti sitten uimaan. Kauas on pitkä matka – ajantaju katosi jo alkumatkasta. Lisäksi tuntui että vastaranta ei lähene ollenkaan.

Nopein uimari ui ensimmäisen etapin noin 40 minuuttiin – GPS:n näyttäessä 2293 m. Vanhankylän kartanon laiturilla oli iloinen ja energinen puheensorina kun vaihdoimme fiiliksiä alkumatkan uinnista ja tankkasimme hieman lisää energiaa loppumatkaa varten. Kaikilla oli hienot fiilikset ja jokainen oli varmasti ylpeä omasta suorituksesta. Tällaisia harjoituksia ei tule ihan joka päivä eikä edes joka vuosi tehtyä.

Toinen etappi Vanhankylän kartanolta Tervanokan uimarantaan oli hieman alle 1500 m. Kaksi kolmasosaa oli jo uitu ja jäljellä olisi enää loppulenkin nautiskelu. Toivotimme toisillemme hyvää loppulenkkiä ja lähdimme pitkänä nauhana uimaan kohti Kolmisoinnun kaarta, joka näkyi pitkälle. Tällä puolella järvi on matalampi ja sen huomasi myös veden lämpötilassa. Huoltovene seurasi uimareita ja piti huolen että viimeisetkin pääsivät turvallisesti perille rantaan.

”Avovedessä uin tosi vähän ja taisi olla kolmas treeni tällä kaudella, joten kaikki harjoitukset on plussaa. Pitäisi uida enemmän tällaisia. Porukassa on kivempi uida järvessä”, totesi Veera Alanko uintitreenin jälkeen.

"Uin lähes aina yksin niin silloin Kuusijärvi on turvallisin vaihtoehto, koska siellä ranta on aina lähellä. Olin heti ihan fiiliksissä kun näin tämän tapahtuman enkä ole koskaan ennen uinut Tuusulanjärvessä treeniä.", kertoi Tiina Tulimaa lenkin jälkitunnelmissa.

Tuusulanjärvellä oli myös muita liikkujia - oli veneilijöitä, melojia ja jopa kalastajia. Yksin ei kannata avovedelle lähteä, nytkin oli turvallisuus edellä tämä yhteisharjoitus mietitty. Usealla uimarilla oli näkyvät poijut, jotta erotuimme selvästi. Kaikilla oli varmasti turvallinen olo, kun huoltovene kulki ryhmän mukana ja varmisti että kaikki pääsivät turvallisesti perille. Veneessä olisi voinut pitää tauon tai hypätä kyytiin, jos ei olisi jaksanut uida koko matkaa.

Sen verran positiivista palautetta saimme tämän harjoituksen järjestämisestä, että katsotaan jos ehtisimme vielä elokuun lopussa järjestämään vastaavan uinnin toistamiseen. Kiitos kaikille mukana olleille – niin huoltoauton kuljettajalle Marko Myllykankaalle, huoltoveneen kipparille Laura Jääskeläiselle sekä kaikille uimareille hienosta treenistä!