top of page

Kovaa myötätuulta ja pelkkää aurinkoa JäPy:n Mallorcan leirillä!




Järvenpään Pyöräilijöiden perinteikäs Mallorcan leiri ajoittui tänäkin vuonna pääsiäisen ympärille, ajankohtaan 25.3 – 6.4. Osa kuskeista saapui Mallorcalle jo viikon 13 alkupuolella, loppuporukka hioi vielä ajokuntoa kotimaassa tullen saarelle pitkäperjantaina. Kaikkiaan JäPyläisiä oli leirillä mukana reilut kymmenkunta kuskia. JäPyläisten lisäksi lenkeillä Auri Lempinen ja saimme mukaan myös vierailijoita naapuriseuroista, kun seuranamme oli Karri Holopainen (CCH) ja Niko Ojanen (Stanga Racing). Näiden herrojen lisäksi porukassa ajoi nuori todella lupaava Triathlonisti, Alex Sundsted isänsä Peter Sundstedtin kanssa. Alexilla on edessään ensimmäinen kilpailukausi ja hän edustaa Ylöjärveläistä AQUA+ seuraa. Kannattaa painaa nimi mieleen, tästä nuorukaisesta kuullaan varmasti vielä.


Ensimmäistä ajoviikkoa varjosti todella kova tuuli, mikä syleili ajopäivien aikana 10m/s ja puuskatuulet olivat todella rajuja, joten varsinkin pitkissä laskuissa ja rantatiellä oli todella keskityttävä siihen että pyörä pysyy pystyssä. Onneksi tuulet laantuivat toiselle viikolle ja tällöin päästiinkin ajamaan todella ihanteellisessa kelissä lämpötilan ollessa reilusti yli 20 asteen.

Leiriohjelman to do-listalla oli kolme kohdetta, legendaarinen ja ilkikurinen Sa Calobran nousu, ns. maisemareitti, Andraxtista Deiaan ja tietenkin, reissu Cap de Formentorin majakalle. Muuten ajettiin ohjelman mukaisia vetoja ja PK-painotteisia päiviä. Jo heti toisena ajopäivänä suunnattiin ottamaan tuntumaa mäkiin kun matka kävi kohti Curan nousua. Nousu ei itsessään ole sen kummepi kuin muutkaan vastaavat töppyrät saaren keskiosissa mutta kun jalat eivät ole tottuneet yli 7% jyrkkyyksiin niin olihan siinä tekemistä. Hurjimmat ajoivat nousun pariin kertaan. Pitkäperjantaina olikin sitten Sa Calobran vuoro. Majapaikastamme Arenalista kuluu tovi ennen kuin ollaan lähelläkään Calobran nousua ja jottei tehtävä ole helppo, niin matkalla pitää ajaa muutama mäki ylös. Tällä kertaa kiersimme Söllerin ja raastavan lähes 14km pituisen Puig Majorin nousun kautta. Calobaran lahdelle laskettua oli edessä kiivetä samaa reittiä takaisin. Tehtävää ei helpottanut paikoitellen kovaa puhallellut vastainen tuuli. Päivästä tuli pitkä mutta siitä selvittiin.



Sa Calobran nousua.


Parin kevyemmän päivän jälkeen, kun kaikki olivat tulleet paikalle lähdettiin maisemareitille. Tästäkään päivästä ei povattu helppoa kun mäkiä oli Palmasta ulos päästyä ajettavaksi ihan riittämiin. Reitti oli nimensä veroinen ja raastavien nousujen vastapainoksi sai ihailla mahtavia maisemia kun tie mutkitteli pitkin rantaviivaa. Seuraavia kertoja silmällä pitäen, maisemaravintolassa, Es Grau, oli sitten reissun kalleimmat pocadillot!! Toisaalta, eipä reitillä oikein muita kahviloita ollutkaan ennen Valdemossaa. Osa porukasta pistäytyi Port de Valdemossan satamassa. Mutkitteleva mäki alas, kuvat ja takaisin samaa reittiä ylös. Vaikka tässä tuli taas nousumetrejä oli pisto sen arvoinen! Valdemossasta matka jatkui kohti päivän viimeistä koitosta, ns. pikku Söllerin nousua. Maisemareitistä tulikin mäkipäivä, kun tälle reitille saatiin kerättyä kaikkiaan yli 2900 nousumetriä.



 Port de Valdemossan satama-aluetta.




 Maisemia Es Grau – ravintolasta.


Muutama kevyehkö päivä olikin paikallaan rypistyksen jälkeen. Ennakkoon suunnitellun to do-listan viimeiseen kohteeseen, Cap de Formentorille lähdettiin toiseksi viimeisenä ajopäivänä. Matka Arenalista Formentorille on pitkä mutta onneksi menomatka saatiin päästellä myötätuuleen. Port de Pollencan nurkilta alkaa varsinainen matka kohti majakkaa. Reitti on hieman kaksijakoinen, alkuun nousua, sitten pidempi lasku kunnes taas kumpuilevaa maastoa ja osittain vähän raastavaa mäkeä ennen kuin ollaan kohteessa. Majakka on erittäin suosittu vierailukohde ja autoja oli menossa ja tulossa kohtuullisen kapealla tiellä, pyöräilijöiden lisäksi. Tarkkana sai olla sekä nousuissa että laskuissa. Onneksemme kaikki selvisivät tästä osuudesta ehjin nahoin. Formentorin piston jälkeen lähdettiin suuntaamaan majapaikkaan ja loppumatka olikin sitten hieman erilainen kuin tulo… Vastatuuli puhalsi paikoin tosi navakasti joko suoraan vastaan tai sitten sivuvastaisesti. Reissu saatiin kuitenkin pakettiin ja tästä tuli kilometreissä leirin pisin, 186km. Viimeisenä ajopäivänä ajeltiin kevyttä lenkkivauhtia. Osa siirtyi omille reiteilleen, toiset piti lepopäivää…

 



Cap de Formentorin majakka.


Kaikkiaan erittäin onnistunut leiri, ryhmäajo tuttua turvallista JäPy meininkiä ja yhdessä mentiin vaikka välillä ajettiinkin pätkiä omaa kovaa. Seuraavassa kylässä sitten porukka taas kasaan ja matka jatkui yhtenä rymänä. Leiriläisille, riippuen saapumispäivästä tuli ajokilometrejä leirin aikana 700 -1200km. Allekirjoittanut sai kerättyä kymmeneen ajopäivään 1100km ja lähes 12 300 nousumetriä. Coca Colaa kului reilun korillisen verran ja pocadillot alkoivat jo loppureissusta maistua puulta. Fiilis on kuitenkin erittäin hyvä leirin jälkeen ja tästä on hyvä jatkaa kohti tulevan kesän koitoksia.


JäPy kiittää kaikkia leirillä mukana olleita turvallisesta ajosta ja hyvästä ryhmähengestä. Kiitos myös kaikille seuran ulkopuolisille ajoseurasta, toivottavasti nähdään ensi vuonna uudelleen. Rohkaisemme muitakin JäPyläisiä mahdollisuuksien mukaan lähtemään leirille ensi keväänä, olit ollut Mallorcalla aiemminkin tai kohde on sinulle uusi tuttavuus. Koska pyöräily on yhdessä vielä hauskempaa!

 



Takarivi vasemmalta: Auri Lempinen, Reijo Roininen, Peter Sundstedt, Riitta Kilpeläinen, Jape Virtanen, Niko Ojanen, Peter Waenerberg, Petteri Lahti, Alex Sundstedt, Pasi Syyli, Seppo Aaltonen, Jukka Vanninen ja Samuli Saarimaa.

Eturivi vasemmalta: Arjo Kaarre, Anu Roininen ja Harri Vuorimaa.

Comments


Viimeisimmät päivitykset
Seuraa hyvää seuraa
  • Facebook Basic Square
  • Strava icon.png
bottom of page